Jakutianlaika

Jakutianlaikan historiaa

Jakutianlaika, on Pohjois-Itä Venäjän alkuperäiskansan {"dog-rivers"} jalostama primitiivinen kantarotu. Eri aikakausiensa tutkijat (mm. A. F. Middendorf, V. L. Seroshevsky, L. P. Sabaneev, N.V. Slyunin, P.K. Maak, The Prince A. A. Shirinsky-Dhikhmatov, V.I. Jokhelson, E. V. Pfizenmeier, E. G. Orlov, M. Dmitrieva-Sulimova, E. I. Shereshevsky, A. G. Chikachev ) kutsuivat rotua erilaisilla nimillä ; Alazeevskaya, Anyuiskaya, Arcticheskaya (Arctic), Verkhoyanskaya, Kolymo – Indigirskaya, Omolonskaya, Omsukchanskaya, Okhotskaya, Polarnaya (Polar), Susmanskaya, Severo-Vostochnaya (North-Eastern) sledge dog, Tungusskaya, Chuvychanskaya, Evenskaya, Yakutskaya jne
Vuonna 1635 kasakoiden asiakirjoissa mainitaan koirat, jotka elivät yhdessä alkuperäisväestön «dog rivers» kanssa. Samoin, vuonna 1692 Amsterdamissa julkaistiin hollantilaisen tiedematkaaja- maantieteilijä- Nicolaas Cornellisson Witsenin kirja «Noord en Oost Tartarye» joka sisälsi materiaalia aiheesta «Ways of movement of the Yakutians in the winter». Materiaali osoitti, kuinka koiria käytettiin luonnollisina kulkuvälineinä alueella. Nämä olivat ensimmäiset kuvatodisteet Yakutian koirista. Kuvissa esitettiin myös, kuinka koiria käytettiin kuormanvetäjien ohella myös hiihdossa köyden päässä apuna – ja näitä kuvia voidaankin pitää varhaisimpina todisteina koirahiihdon historiassa.
Vuonna 1730 Vitus Jonassen Bering alkoi varustaa toista laajennettua Kamchatka retkikuntaa. Tutkimusmatkassa käytettiin näitä arktisen Yakutian koiria. Nämä olivat ensimmäisiä maantieteellisiä tutkimusmatkoja, joissa käytettiin apuna koiria. Ivan Pavlovsky kirjoitti kirjassaan «Geography of the Russian Empire» vuonna 1843: «Koiria (Jakutian laikoja) käytettiin postiviejinä". Vuonna 1839 Yakutian alueella talvisaikaan käytettiin 20 koiran valjakoita kuljettamaan lasteja Yakutiasta Okhokaan ja sieltä edelleen Kamchatkaan. He valjastivat jopa 10 koiraa, 5 pareissa (2 koiraa peräkkäin) pitkin pitkää hihnaa, johtajanaan yhdestoista. He vetivät 25-35 poodsin (1000-1400 paunaa eli 450-640 kg) lastia jopa 80 virstaa (noin 53 mailia eli 85km) päivässä. Jos lasti ei ollut raskasta, samat koirat saattoivat vetää jopa 140 virstaa (noin 95 mailia eli 153km) päivässä.

Vuonna 1850, professori Ivan Yakovlevich Gorlov kuvaili perinteisiä Jakutian laikojen ylläpitoa- ja käyttöä koskevia tapoja kirjassaan «Overview of economic status, statistics of the Russian Empire for 1849». "Jakuutit käyttävät koiriaan valjakoissa ja raskaiden kuormien kantajina. Koirat pysyvät ulkona vuoden ympäri ja kesäaikaan ne kaivavat kuoppia maahan viilentääkseen itseään, tai uivat vedessä moskiittojen takia. Talviaikaan ne etsivät suojaa syvistä lumikuopista, mennen kerälle ja peittäen kuononsa pörröisellä hännällään.» Jakutianlaikojen monet käyttömahdollisuudet jokapäiväisessä elämässä, ovat säilyneet vuosisatojen ajan, alkaen metsästyksestä, asuntojen vartioinnista, karjan hoidosta ja tietysti rekikoirana toimimisesta.

Luonne

Jakutianlaika on ihmisläheinen rotu, joka nauttii ihmisen kanssa tekemisestä ja se on erittäin lojaali omistajalleen. Se on ketterä, viisas, kuuliainen, miellyttämisenhaluinen, temperamenttinen, rohkea, ystävällinen ja sosiaalinen rotu.
Äänenkäyttö ja haukkuherkkyys vaihtelevat yksilöllisesti, usein asuinolosuhteiden mukaan. Ihmisvilinään tottuneet taajamissa asuvat Jakutianlaikat eivät välttämättä käytä ääntään vartiointiin yhtä herkästi, kuin omaa reviiriään ulkotarhassa elävät tai omakotitalon pihassa paljon ulkoilevat yksilöt.

Käyttö

Jakutianlaika on keskikokoinen ja kokoonsa nähden voimakas koirarotu. Se on lähtöisin Jakutiasta, eli Sahan tasavallasta Itä-Siperiasta. Jakutianlaika on jo tuhansia vuosia vanha rotu, joka esiintyy piirrettynä kirjallisuudessa jo 1600-luvulla rekikoirana ja vetohiihdossa. Jakutian alkuperäiskansa on historian aikana käyttänyt jakutianlaikoja niin reki-, paimen-. metsästys- kuin vahtikoirinakin, mutta nykyään metsästys- ja paimenkäyttö ovat vähäisempiä.
Tyypillisin ja rodunomaisin käyttötarkoitus jakutianlaikalle ovat erilaiset valjakko- ja vetolajit. Voimakkuutensa vuoksi alkuun pääsee jo kahden, tai jopa yhden koiran kanssa. Yhdellä koiralla harrastuksen voi aloittaa juosten, pyörällä, suksilla tai kicksparkilla. Käyttöominaisuudet vetolajeihin vaihtelevat jonkun verran yksilö- ja linjakohtaisesti.
Vetolajien lisäksi jakutianlaika soveltuu aktiivisuutensa vuoksi monenlaisiin harrastuksiin. Se taipuu niin vaelluksille, agilityyn, rally-tokoon kuin maatilan apuriksi. Erinomaisen hajuaistinsa vuoksi jakutianlaika soveltuu myös jäljestykseen tai noseworkiin! Metsästysominaisuuksltaan jakutianlaika ei ole verrattavissa metsästyslaikoihin, mutta joillain yksilöillä esiintyy metsästysominaisuuksia ja riistaviettiä.

Turkinhoito

Jakutianlaikan turkin tulisi olla melko helppohoitoinen. Karvapeite on keskipitkä, suora, paksu, tiheä, kiiltävä ja karhea. Turkki pysyy takuttomana kun sen harjaa läpi kerran viikossa tai kahdessa. Turkki hylkii likaa hyvin, joten rotu ei vaadi jatkuvaa pesua. Jakutianlaika vaihtaa turkkinsa 1-2 kertaa vuodessa, yleensä turkki kevenee kesäksi ja paksunee talveksi. Talvikarvaa tiputtaessa Jakutianlaika irrottaa runsaasti pohjavillaa. Turkin laadussa ja pituudessa on yksilökohtaisia eroja, joten turkin hoitotarve vaihtelee yksilöittäin. Pentukarva on aikuiskarvaa pehmeämpää ja takkuuntuu tai jopa huopuu aikuisen koiran turkkia herkemmin.

Kenelle Sopii?

Jakutianlaika sopii erinomaisesti aktiiviselle liikkujalle sekä koiraharrastuksista kiinnostuneelle. Se soveltuu myös seurakoiraksi, kunhan liikuntaa ja aktivointia tarjotaan runsaasti. Yleensä lapsirakkaina koirina Jakutianlaika sopii normaalisti myös lapsiperheeseen. Arktisena koirana Jakutianlaika sopii asumaan niin sisälle, kuin ulos, kunhan sen seurantarve täytetään. Kerros- ja rivitalossa asuvien kannattaa varautua koulutustarpeeseen äänenkäytön suhteen! Mikäli ensikoiranottaja on valmis perehtymään koulutukseen ja aktivointiin, luonteensa ja koulutettavuutensa puolesta Jakutianlaika soveltuu myös ensikoiraksi.

KÄYTTÖTARKOITUS: Reki- ja metsästyskoira
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Kuvagalleria

Ulkonäkö

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, voimakas, tiivisrakenteinen, hyvin lihaksikas ja hieman korkearaajainen koira, jolla on paksu mutta aina täysin tiivis nahka. Karvapeite on hyvin kehittynyt ja sitä tulee olla riittävästi, jotta koira pystyy elämään ja työskentelemään arktisen alueen ankarissa oloissa. Sukupuolileima on selvä, urokset ovat vankempia ja vahvempia kuin nartut.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
• Rungon pituus on 10–15 % säkäkorkeutta suurempi
• Pään pituus on hieman alle 40 % säkäkorkeudesta
• Kuonon pituus on 38–40 % pään koko pituudesta
• Eturaajojen korkeus on 52–54 % säkäkorkeudesta
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Rohkea, eloisa, ihmisrakas, ystävällinen, sosiaalinen ja tarmokas.
PÄÄ: Pää on muodoltaan kohtuullisesti kapeneva kiila, koiran kokoon nähden sopusuhtainen.
Kallo: Kohtuullisen leveä, hieman pyöristynyt. Riittävän korkea otsa.
Otsapenger: Selvästi erottuva.
Kirsu: Suuri, väriltään musta tai ruskea. Avoimet sieraimet.
Kuono: Silmien alta hyvin täyttynyt, kiilamainen, kapenee vähitellen kohti kirsua.
Huulet: Kuivat ja tiiviit, hyvin pigmentoituneet.
Leuat / hampaat: Suuret, valkoiset hampaat, mieluiten täysi hampaisto (42 hammasta). Leikkaava tai tasapurenta. Yli 3-vuotiaalla koiralla hyväksytään tiivis käänteinen leikkaava purenta.
Posket: Kohtuullisen selvät.
Silmät: Mantelinmuotoiset, vaakasuoraan ja etäälle toisistaan sijoittuneet, eivät syvällä sijaitsevat. Väriltään tummanruskeat tai siniset, voivat olla myös keskenään eriväriset (toinen ruskea ja toinen sininen) tai ruskeassa silmässä voi olla sinisiä kohtia. Silmäluomet ovat ohuehkot ja tiiviit, väriltään kirsun väriin sointuvat. Jos karvoitus silmien ympärillä on valkoinen, silmäluomien ei tarvitse olla pigmentoituneet.
Korvat: Kolmiomaiset, paksut ja korkealle kiinnittyneet, tyvestään leveät, pystyt tai puolipystyt. Korvat ovat kauttaaltaan paksun, lyhyen karvan peittämät. Koiran liikkuessa korvat taittuvat taakse
KAULA: Keskipitkä, lihaksikas, asennoltaan keskikorkea.
RUNKO: Tiivis.
Ylälinja: Suora ja voimakas, laskee vain hieman säästä kohti hännäntyveä.
Säkä: Hieman erottuva.
Selkä: Vahva, leveä, suora ja lihaksikas.
Lanne: Lyhyt, leveä ja lihaksikas.
Lantio: Leveä ja pitkä, lihaksikas, pyöristyvä ja lähes vaakasuora.
Rintakehä: Leveä ja pitkähkö, melko syvä, kaartuvat kylkiluut.
Alalinja ja vatsa: Hieman nouseva.
HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt ja paksun, tuuhean karvan peittämä. Kiertyy puoliympyräksi koiran selälle, sirppimäinen häntä hyväksytään. Rauhallisen tai pitkää matkaa juoksevan koiran häntä voi riippua.
RAAJAT: Voimakkaat, lihaksikkaat, suorat ja yhdensuuntaiset.
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Voimakkaat, lihaksikkaat, suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Viistoasentoiset ja kohtuullisen pitkät.
Olkavarret: Lihaksikkaat, viistot ja kohtuullisen pitkät.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset ja taakse suuntautuneet.
Kyynärvarret: Melko pitkät, yhdensuuntaiset.
Välikämmenet: Voimakkaat, lyhyet ja hieman viistot.
Etukäpälät: Tiiviit käpälät, hyvin kaartuvat varpaat ja erittäin vahvat päkiät. Varpaiden välit paksukarvaiset.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Vahvaluustoiset ja hyvin lihaksikkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Reidet: Leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Selvä polvikulmaus.
Sääret: Keskipitkät ja vahvat.
Kintereet: Hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Pystysuorat ja voimakkaat.
Takakäpälät: Kuten etukäpälät, mutta hieman suuremmat
LIIKKEET: Nopeat ja joustavat, tyypillisiä liikuntatapoja ovat tarmokas ravi ja laukka.
KARVAPEITE
Karva: Paksu, suora ja kiiltävä, tuntuu käteen karhealta. Karva on keskipitkää ja siinä on tiheä, erittäin runsas pohjavilla. Kaulassa karva muodostaa kaulurin, joka on erityisen selvä uroksilla. Etu- ja takaraajojen takana on tuuhea hapsutus ja häntä on tuuheakarvainen. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella.
Väri: Valkoinen tai kirjava (kaksi- tai kolmivärinen).
KOKO
Säkäkorkeus: Urokset 55–59 cm Nartut 53–57 cm
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.
VAKAVAT VIRHEET:
• Rotumääritelmästä selvästi poikkeava rotutyyppi, matalaraajaisuus
• Neliömäisyys
• Litteä, riittämätön tai tynnyrimäinen rintakehä
• Tasapainoton tai veltto liikunta
• Laineikas, pehmeä tai liian lyhyt karva, jossa heikosti kehittynyt pohjavilla
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• Vihaisuus tai liiallinen arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen
• Narttumainen uros
• Selvä alapurenta, yläpurenta, vino purenta
• Täydellinen pigmentin puutos kirsussa, silmäluomissa ja huulissa
• Yksivärisyys (muu kuin valkoinen)
• Lyhytkarvaisuus
• Kaikki rakenteen tai käyttäytymisen poikkeamat, jotka vaikuttavat koiran terveydeen ja sen kykyyn toimia rodun perinteisessä käyttötarkoituksessa
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.